Mitä nuoret vuokralaiset Espanjassa maksavat ja miksi asumiskustannusrasitteisten osuus heistä laski

Consejo de la Juventud de España (CJE) ilmoittaa, että nuori palkansaaja tarvitsisi 98,7 % palkastaan vuokratakseen asunnon yksin ja 33,6 % vuokratakseen huoneen jaetusta asunnosta. Eurostatin mukaan asumiskustannusrasitteisten osuus espanjalaisista markkinavuokralla asuvista vuokralaisista laski 40,9 %:sta vuonna 2021 26,8 %:iin vuonna 2025, ja samaan aikaan vanhempiensa luona asuvien 18–34-vuotiaiden osuus nousi 68,7 %:iin, sarjansa korkeimmaksi. Mittasimme, mitä nuoret vuokralaiset maksavat, INE:n elinolotutkimuksen (ECV) mikroaineistosta, testasimme, onko asumiskustannusrasitteisten osuuden lasku valikoitumisvaikutus, ja asetimme CJE:n luvut mitatun rasituksen rinnalle.

Mitä nuoret vuokralaiset maksavat. Vuonna 2025 niistä 18–34-vuotiaista, jotka olivat muuttaneet pois vanhempiensa kodista ja asuivat markkinavuokralla (n = 1 048 henkilöä 783 kotitaloudessa):

• maksetun vuokran mediaani oli 630 euroa kuukaudessa, 24,7 % kotitalouden käytettävissä olevista tuloista;
• asumiskustannusten (vuokra, käyttökulut ja maksut, Eurostatin määritelmä) osuuden mediaani käytettävissä olevista tuloista oli 30,8 %;
• 31,5 % oli asumiskustannusrasitteisia eli käytti asumiseen yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan (95 %:n LV 26,8–36,1, bootstrap kotitalouksittain). 18–29-vuotiailla luku on 34,0 % (n = 438);
• yksin asuvista 63,0 % oli asumiskustannusrasitteisia (n = 227).

Vuonna 2021 saman ryhmän asumiskustannusrasitteisten osuus oli 42,7 % (n = 852). Lasku, −11,2 prosenttiyksikköä, on epätarkka: sen 95 %:n luottamusväli ulottuu −20,9:stä −1,5 prosenttiyksikköön.

Menetelmämme toistaa Eurostatin luvut. Kun Eurostatin tapaan otamme mukaan tilapäisesti poissa olevat kotitalouden jäsenet, asumiskustannusrasitteisten osuutemme hallintaperusteen mukaan (kokonaisosuus mukaan lukien) vastaavat Eurostatin julkaisemia osuuksia täsmälleen 76:ssa 84:stä hallintaperusteen ja vuoden solusta vuosina 2008–2025 ja poikkeavat niistä kaikissa enintään 0,3 prosenttiyksikköä: 26,8 % markkinavuokralla asuville vuokralaisille vuonna 2025, kuten Eurostatilla. Iän mukaan, kun ikä mitataan tulovuoden lopussa, 52 solua 54:stä vastaa täsmälleen (suurin ero 0,1).

Valikoituminen kotoa muuttamisessa on todellista. Se ei voi selittää koko maan laskua; nuorten vuokralaisten kohdalla sitä ei voida sulkea pois.

• Kotoa muuttaminen valikoituu tulojen mukaan. ECV:n paneelissa vuosille 2022–2025 henkilökohtaisilta tuloiltaan ylimpään neljännekseen kuuluvista nuorista 23,3 % muutti vuodessa pois vanhempiensa kodista, tulottomista 5,8 %: neljä kertaa niin usein. Vuosien 2013–2016 paneelissa suhde oli alle kolme (17,2 % verrattuna 6,3 %:iin). Pois muuttaneisiin sisältyy henkilöitä, jotka on kirjattu muuttaneiksi mutta joita ei pystytty jäljittämään.
• Kaikenikäisten vuokralaisten osuudet laskivat samankaltaisesti. Vuodesta 2021 vuoteen 2025 asumiskustannusrasitteisten osuus markkinavuokralla asuvista vuokralaisista laski 35–49-vuotiailla 13,3 prosenttiyksikköä ja 50–64-vuotiailla 12,0 prosenttiyksikköä, kun nuorilla vuokralaisilla lasku oli 11,2 prosenttiyksikköä. Vertailun tilastollinen voima on heikko: nuorten ja 35–49-vuotiaiden ero on 2,1 prosenttiyksikköä, ja sen 95 %:n LV ulottuu −8,8:sta 13,0:aan. Eikä se ole placebotesti: nuorten vuokralaisten asumiskustannukset nousivat 27,1 % ja 35–64-vuotiaiden vuokralaisten 14,7 %.
• Samoissa vuokralaiskotitalouksissa asumiskustannusrasitteisuus väheni. Paneelissa kahtena peräkkäisenä vuonna markkinavuokralla asuneiden kotitalouksien asumiskustannusrasitteisten osuus laski 46,5 %:sta vuonna 2022 39,1 %:iin vuonna 2023 ja 39,1 %:sta 32,7 %:iin vuonna 2024 (40,3 %:sta 30,3 %:iin, kun jäsenet olivat samat molempina vuosina). Niiden mediaanitulot nousivat 10,0 % ja 9,5 %.
• Yläraja koskee vain yhtä kanavaa: sitä, että harvempi nuori muuttaa kotoa, mikä muuttaa sitä, keitä vuokralaiset ovat. Vuodesta 2021 vuoteen 2025 vanhemman kanssa asuvien 18–34-vuotiaiden osuus nousi 64,5 %:sta 68,7 %:iin, mikä vastaa 386 160 henkilöä. Oletetaan, että he olisivat muuttaneet kotoa, asuisivat vuokralla samassa suhteessa kuin nykyään ja olisivat kaikki asumiskustannusrasitteisia.
• Kaikkien vuokralaisten osuus vuonna 2025 olisi 28,2 % eikä 26,8 %: tämä kanava voi selittää enintään noin kymmenesosan 14,1 prosenttiyksikön laskusta (10,1 %, tai 23,1 %, jos jokainen heistä olisi asunut vuokralla).
• Nuorten vuokralaisten kohdalla sama yläraja antaa 71,3 %:sta 144,1 %:iin heidän laskustaan (124,0 % 18–29-vuotiailla). Se ei sulje pois mitään.
• Myös tuloryhmien sisällä. Nuorten vuokralaisten 11,2 prosenttiyksikön laskusta 2,8 selittyy heidän asemansa muutoksella nuorten tulonjakaumassa. Se on valikoitumisen alaraja, ei estimaatti: suurimmat laskut ryhmien sisällä ovat siellä, missä kotoa muuttaminen romahti.

Mikä muu muuttui. Markkinavuokralla asuvien kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani nousi 43,5 % vuosien 2021 ja 2025 tutkimusten välillä (vuosien 2020 ja 2024 tulot); niiden asumiskustannusten mediaani, haastatteluhetkellä mitattuna, nousi 17,5 %. Tulot ja kustannukset koskevat eripituisia jaksoja. Samoissa vuokralaiskotitalouksissa mediaanitulojen ketjutettu kasvu noina vuosina oli 35,3 %. Jos vuokralaisten tulot olisivat kasvaneet vain yhtä nopeasti kuin heidän kustannuksensa, tätä kotitalouksien sisäistä kasvua käyttäen, vuonna 2025 asumiskustannusrasitteisia olisi ollut 34,8 % vuokralaisista eikä 26,8 % (37,7 % poikkileikkauksen tulojen kasvulla, joka heijastaa myös sitä, ketkä asuvat vuokralla). Laki rajoitti nykyisten vuokralaisten vuokrien vuotuista tarkistusta: Índice de Garantía de Competitividad -indeksin muutokseen vuoden 2023 loppuun asti ja 3 %:iin vuonna 2024, ellei vuokralainen ja vuokranantaja sopineet toisin (suurilla vuokranantajilla katto). INE:n vuokrahintaindeksin mukaan voimassa olevien sopimusten vuokrat nousivat 7,5 % vuodesta 2021 vuoteen 2024 ja uusien sopimusten vuokrat 19,3 %.

CJE:n luvut ja mitattu rasitus vastaavat eri kysymyksiin. CJE:n 98,7 % on pyyntivuokra, 1 176 euroa 80 m²:n bruttoalasta, jaettuna 16–29-vuotiaan palkansaajan nettopalkan mediaanilla, 1 191 eurolla kuukaudessa. Se kysyy, voisiko nuori palkansaaja vuokrata kokonaisen asunnon yksin nykyisellä pyyntivuokralla. Sen 33,6 % kysyy samaa huoneesta. ECV kysyy, mitä jo vuokralla asuvat maksavat. 16–29-vuotiailla vuokralaisilla (438 henkilöä, joiden vuokra ja tulot on kirjattu):

• maksetun vuokran mediaani on 596 euroa, noin puolet pyyntivuokrasta;
• se on 24,4 % heidän kotitaloutensa mediaanituloista;
• kahden suhdeluvun ero koostuu kolmesta osasta. ECV:n omaan nuorten tulonsaajien mediaaniin (749 euroa kuukaudessa) verrattuna pyyntivuokran ja maksetun vuokran ero selittää 36,5 %, vuokralaisten omat korkeammat tulot 20,8 % ja kotitalouden jakaminen 42,7 %. CJE:n palkkaan verrattuna jako on 48,7 %, −5,5 % ja 56,9 %: jako riippuu vertailukohdasta;
• kämppäkavereiden tai sukulaisten kanssa asuvat maksavat mediaanina 180 euroa kukin, 19,3 % omista tuloistaan.

CJE:n omaan kysymykseen mikroaineisto antaa saman vastauksen kuin CJE. Vain 0,6 %:lla 16–29-vuotiaista (0,8 %:lla nuorista palkansaajista) on henkilökohtaiset nettotulot, joilla pyyntivuokra veisi enintään 40 %. CJE julkaisee myös ECV:hen perustuvan luvun: nuorten vuokralaiskotitalouksien kuukausittaiset asumiskustannukset ovat 780 euroa. Oma estimaattimme on 770–785 euroa ikämääritelmästä ja hallintaperusteryhmistä riippuen; sen 30 % seuraa aritmeettisesti sen omasta tulonimittäjästä; sen 48,9 %:n asumiskustannusrasitteisten osuutta ei pystytä toistamaan (35,4 % samalla kotitalousmääritelmällä).

Kaavio kotoa muuttaneiden osuudesta. CJE:n kaavio vuosilta 2006–2025 yhdistää kaksi tutkimusta. Sen huomautus kuuluu: «En 2025, se muestra a la tasa de emancipación calculada con la nueva metodología». CJE:n menetelmäseloste toteaa, että uudet luvut «no son directamente comparables con las publicadas en ediciones anteriores del Observatorio, que se basaban en la Encuesta de Población Activa». Pelkkä ECV sijoittaa vuoden 2025 alimmalle tasolle sitten vuoden 2004 kummalla tahansa ikämääritelmällä; kun ikä mitataan tulovuoden lopussa, saamme 14,6 % verrattuna CJE:n 14,5 %:iin. Emme pystyneet rakentamaan EPA-sarjaa, joka toistaisi CJE:n EPA-osuudet, joten EPA:n perusteella ei voida sanoa, näkyisikö vuoden 2025 lasku siinä.

Aiempi työ. Valikoitumisargumentti ja laskun syyt on esitetty aiemmin.

• CJE:n tutkija sanoi Newtralille 30. syyskuuta 2026, että ECV mittaa kotitalouksia, joilla on jo asunto.
• elDiario.es (29. syyskuuta 2026) katsoi asumiskustannusrasitteisten vuokralaisten osuuden laskun johtuvan tulojen kasvusta tulonjakauman alapäässä sekä niistä «ahogados invisibles», jotka jäävät asumaan vanhempiensa luo.
• DatosRTVE (2. lokakuuta 2026) vertasi pyyntivuokria ja maksettuja vuokria sekä kotitalous- ja henkilötuloja samassa mikroaineistossa.
• FEDEA (syyskuu 2026) laski rasituksen hallintaperusteen mukaan ECV:stä ja totesi, että osa parannuksesta «coincide con el fuerte crecimiento en número de hogares y personas de este régimen».

Mitä tuomme lisää:

• yhden kanavan ylärajan;
• ikävertailun ja vuokralaisina jatkavien paneelin;
• kotoa muuttamisen gradientin aiempien tulojen mukaan neljässä paneelissa;
• 98,7 %:n hajotelman kahta vertailukohtaa vasten;
• INE:n julkaisuista kootun yhteenvedon ECV:n kenttätyön muutoksista. Haastattelut siirtyivät syksystä (2017–2021) helmi–toukokuuhun (2023–2025), mikä lyhensi viivettä tulovuoden ja mitatun vuokran välillä.